Äiti. Minä olen, hän on.

Äitiys. Yksi maailman ihanimpia asioita. Ja sen voi ymmärtää vasta kun itsestä tulee äiti. Niin paljon huolta, arvoituksia, iloa ja surua. Onneksi minun tapauksessani suurimmalta osalta iloa, sillä onnekseni sain hyvin kiltin ja iloisen lapsen. Asiahan voi toki vielä muuttua... :)

Olen ollut vasta vähän aikaa äiti, vähän verrattuna siihen, mitä minun äitini on ollut.

Alan kuitenkin pikkuhiljaa päästä jyvälle siitä, mitä tämä on.

Äidillänikin on ollut rankka elämä. Tuntuu, että tuomitsen hänet kovin helposti aiempien tapahtumien perusteella. Lisäksi, että hän kantoi noinkin suurta salaisuutta isästämme monta vuotta sisällään, oli jo hatun nosto. Hän oli vain odottanut sitä päivää, kunnes itse lähtisimme etsimään tietoa. Asian paljastuminen oli hänellekkin valtava helpotus. Suuri kivi oli vieritetty hänen sydämeltään. Äiti on monista teoistaan huolimatta minulle äärettömän tärkeä, kuin kulma kivi. Häneen voin tukeutua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Eilisen uutisen kuultuani, en itkenyt kuin kerran pimeässä ulkona tätini luona. Tänään, kun tädiltä lähdettiin niin en silloinkaan. Kun pääsimme äitini luokse, aloin itkeä ja kunnolla. Ennen sitä yritin olla kovin vahva, koska auoin monien ihmisten haavoja vain tiedon janoni tähden. Äitini edessä en pysty esittämään.

Kaikki nämä vuodet hän on suojellut, hoitanut ja joutunut kestämään monia asioita, joita tänäpäivänä arvostetaan valtavasti. Pikemminkin minusta kuulosti siltä, että hän on mielellään sietänyt tätä. Rakkaudesta. Moni asia alkoi loksahtaa paikalleen ja palapeli alkaa olla pikkuhiljaa valmis.Ymmärrän nyt yllättävän monia asioita, kun sain jutella hänen kanssaan syvällisemmin.

Silti olen sitä mieltä, että hän ajattelee liikaa muita eikä lainkaan itseään. Hänen pitäisi alkaa ruveta miettimään myös omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Ei ketään ole kuitenkaan tehty titaanista.

Elämä kulkee yllättävän nopeata tahtia. Vuodet ovat minunkin silmissäni alkaneet kiitää kahta kauheammin. Ei ole aikaa olla kenellekkään vihainen loppuelämää, vaikka joidenkin ihmisten kohdalla on siltä välillä tuntunutkin. Eiköhän vain kannattaisi antaa asioiden kulkea omassa tahdissaan. Tapahtui mitä tapahtui. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme. Jokaisella meistä on jonkinlainen menneisyys ja sen kanssa on vain opittava elämään.

Tänään paistaa aurinko, pilvettömältä taivaalta. Taidan mennä ulos ja nauttia siitä. Huutaa tuulen mukana. Olen terve ja minulla on kaikki asiat nyt aivan mahtavasti, vaikka suru ei luultavasti vielä vähään aikaan katoa. Olen siltikin nyt onnellinen. Onnellinen siitä, että näinkin rankasta elämästä minulla on vahvuuksia selvitä asioista. Vaikka kuinka menisi kaikki ihan mönkään, silti sieltä suosta noustaan, eikä mikään voi minua estää. Ei, menen vaikka läpi harmaan kiven. Sen tien olen valinnut.