Aurinkoa & unelmia

Tänään oli aivan ihana, tunteita herättävä päivä. Mun kakkos-isä, eli toisin sanoen siskoni kummi-setä ja isämme paras ystävä käväisi tänään morjenstamassa. En tiedä mistä se johtuu, mutta minusta ja siskostani on tuntunut lähes aina, että tuo mies on ollut meille isän kuoleman jälkeen se, josta otimme mallia. Aivan ihana mies. Pienempänä muistan monia hyviä kokemuksia: Kävimme veneilemässä, kuuntelin kun isä ja hän soittelivat yhdessä ja melkein aina kiljuimme riemusta kun tämä tuli käymään, yleensä Ärrä-karkkipussin kera.
Viettelee nykyisin elämäänsä sinkkuna ja vapaana kirjaimellisesti. Eräs tapahtuma pysäytti hänet tyystin, jolloin hän otti todellisen irtioton elämästä. Avioeron myötä, vapaa elämä alkoi. Saa tehdä aivan mitä haluaa, eikä ole mistään riippuvainen. Uuden harrastuksensa, nimittäin moottoripyöräilyn aloitettuaan hänellä oli vaikka mitä suunnitelmia elämälle. Kesällä on suuntana eurooppa, pelkästään hyvässä seurassa & moottoripyörän kera. Vautsi.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa hypyn tuntemattomaan tavoitellessaan unelmiaan, vaikka se pelottaisikin. Se tekee mielestäni ihmisestä vahvan. Ja se, että mikä ei tapa niin vahvistaa. Mielestäni ehkä yksi parhaimmista sanonnoista, mitä olen tämän lyhyen elämäni aikana kuullut. Ja myöskin se, että älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi. Joitakin unelmia on toki vaikea tavoitella, mutta uskon ettei mikään kuitenkaan ole mahdotonta. Ei mitkään tekosyyt, jos se on vain omasta tahdosta kiinni.

Tänään oli muutenkin ihana päivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja nyt alkaa todella tuntua, että kesä tulee.
Laitoin Tytöllekin kesäpipon päähän, ja ajattelin että viimeistään parin viikon päästä meidän on pakko luopua kaikista haalareista ja tuulipuvuista, koska toi likka hikoilee aivan älyttömästi. ( Hikoillut itseasiassa jo tammikuun lopusta, tiedä sitten mikä lämpö kamiina tuo on..) Tämän bloggaukseni pääpaino pisteenä oli kuitenkin unelmat ja niiden toteuttaminen. Koskaan ei ole liian myöhäistä....