En tiedä kuinka monia muita ärsyttää neuvola tätit, mutta minua ainakin suunnattomasti. Nykyisessä neuvola tädissämme ei ole juuri vikaa, mutta edellisessä oli. Ärsyttää, joka kerta kun menimme neuvolaan käymään tarkastamassa painoa ynnä muita sellaisia, niin kirppu nimeltä Sofia ei vain kasvanut kunnolla. Tuntuu välillä että jotkut tätit oikein nauttivat saadessaan pahanolon äideille.
Meidän kirppuhan syö. Aivan käsittämättömiä määriä päivässä, välillä ei tosin uppoa. Söisitkö itsekään 6 lämmintä täyttä ateriaa päivässä, jos maha on suunnilleen pilttipurkin mittainen? Lisäks muka pitäis sen päälle mennä reilut 1200ml maitoa. Haistakaas nyt..
Annan sen verran kun maistuu. Laitan aina lautaselle niin paljon, että sitä jää varmasti yli, eli reilut kaksi desilitraa x6. Eiköhän tuon ikäinenkin jo tiedä, paljonko kupuun mahtuu. Siinä vaiheessa yleensä ikenet puristuu niin kiinni toisiinsa, ettei lusikka enää pääse sisään. Tai ulos.. Maitoa menee, jos menee. Välillä paremmin, joinain päivinä ei maistu ollenkaan. Miksi sitä huolehtimaan, jos kerran tyttö ei ainakaan nälkää näe?
Eniten ehkä kismittää se, että kaikkien lasten tulisi muka nyky-normien mukaisesti kasvaa SD -käyrän keskellä. Vähänkin yli tai alle, niin on liian lihava tai liian laiha lapsi. Tota joo, katsokaas kun on perintötekijät?
Itse olen ollut aina pieni, joidenkin mielestä jopa anorektisen laiha jossain vaiheessa. Vaikka söin suurempia annoksia ja otin aina lisää, kuin mitä muut. Sitten tuli se jumalainen murkkosikä, niin sain edes vähän lihaa luitteni ympärille ja epäilysten silmät pois selästäni. En kuitenkaan niin paljoa, että neukka sitä epäilisi, paino ideksi on nykyään 20. Sama oli myös äidilläni ja siskollani. Miksei myös meidän tytöllä? Minulla ei ole pituuttakaan, kuin mahtavat 157 cm!
Haluaisin vain, että tyttö saisi kasvaa omaan tahtiin aivan kuten kuka tahansa muu. Katsomatta siihen millä käyrällä hän kasvaa, vaikka onkin kovin pieni. Eikö keskosuutta oteta huomioon näissä mitoissa vielä tänäkään päivänä? Tosi ärsyttävää, mutta vissiin kasvattaa vähän luonnetta kun oppii nielemään kiukkunsa.
Aina ei oo kivaa.
Ja nyt voisin kyllä mennä sanomaan tolle yläkerran, keski-iän kriisistä kärsivälle poikamiehelle musiikkien hiljentämisestä. (Puolasta tai Venäjältä, mistä lie olikaan kotoisin) Meillä tehdään hampaita ja uni on siis herkässä. Saa luvan tulla hyssyttämään, kun kerran tanssi jalkaa vipattaa. Tarviiko 20.00 aikaan illalla kerrostalossa tanssia ripaskaa, volat kaakossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti