Uusi alku

Arvellutti ensin ruveta kirjoittamaan tätä, sillä tiedän että joidenkin on todella vaikea tulla raskaaksi ja jotkut eivät siinä välttämättä edes onnistu kokoikänänsä. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei siis ole millään tavoin loukata ketään ihmistä, jolla on hankaluuksia asian kanssa.

Mulla on hirveesti poltellut päästä kirjoittamaan tästä julkisesti, ehkä nyt voin julkistaa sen tännekin, kun olemme läheisillemme tämän jo kertoneet. Uusi alku otsikkona, tarkoittaa sitä myös. Me ollaan taas raskaana.

Aluksi koko uutinen tuli aivan täytenä järkytyksenä ja yllätyksenä, kun pissatikussa olikin kaksi viivaa. Tai, no ehkä vähemmän yllätyksenä. Viime kuussa ehkäisymme petti kerran, jonka jälkeen kylläkin juoksin apteekkiin samantien ja popsin naamaani jälkiehkäisyn. Huonolla menestyksellä ilmeisemmin. Toistuvien päänsärkyjen takia ja pilleri reseptin hukkaamisen myötä, ne jäivät ja siirryimme kuukauden ajaksi toiseen vaihtoehtoon.

Puhdas vahinko siis, mutta asioita mietittyämme tarkkaan monelta eri kannalta päätimme pitää lapsen. Viikko tästä, alan itseasiassa jo vähän innostua uudelleen, vaikka ajatus kahdesta alle kaksi vuotiaasta pelottaakin. Aika paljonkin. Uskon kyllä, että kaksi menee siinä missä yksikin, vaikka helppoa se välttämättä ei tule olemaan. Positiivisia puolia tässä on se, että lapsille on toisistaan seuraa pienen ikäeron vuoksi. Ja se, että kun teen lapset nyt, niin myöhemmin niitä ei tarvitse suunnitella ja yrittämällä yrittää tulla raskaaksi.

Hassua tässä taitaa olla se, että ensimmäistä kertaa käydessäni gynekologilla 16-vuotiaana, lääkäri kertoi endometrioosistani. Useimmat varmaankin tietävät mikä se on, mutta niille jotka eivät siitä tiedä, löytyy tietoa Terveyskirjaston   tai Hedelmällisyys sivustolta. Endometrioosihan siis heikentää hedelmällisyyttä lisäksi aiheutti minulle erittäin kivuliaat kuukautiset. Lääkäri kertoi myös sydämenmuotoisesta kohdusta, joka on myös toinen este raskautumiselle. Eli minä en välttämättä koskaan tulisi raskaaksi, ja jos tulisin niin se olisi todellinen ihme. 

Nyt ihmeitä on tosiaan sitten tapahtunut. Ja olen ehkä jopa helpottunut, että pystyn antamaan miehelleni sen mitä hän haluaa, ilman minkäänlaisia hoitoja. Esikoinen on siitä jo todisteena. Toinen tulossa. Laskettu aika osuu suunnilleen joulun tienoille, 21.12.2012. Eniten ehkä pelottaa nyt alkuraskauden keskenmeno, ja kun sen yli päästään, niin ennen aikainen syntymä. Jo yhden keskoslapsen kanssa on elo erittäin haastavaa, vaikka Sofia onkin oikeastaan erityisen kiltti lapsi. Kehitysvaiheet tulevat myöhemmin kuin normaali aikaan syntyneellä ja keskonen vaatii ehkä enemmän muutenkin, lääkkeiden ja hoivan osalta. Siksi siis toive, että tämä pysyisi aivan loppuun saakka. Saisin kokea myös normaalin synnytyksen, ja hieman normaalimman vauva ajan. 

Jos näin ei kuitenkaan ole tarkoitettu, ja oli haasteena mikä tahansa, olen siihen valmis. Luultavasti se kaava tulee toistumaan, että joudun raskauden ajan joka toinen päivä käymään polilla mittauttamassa sydänkäyrät. Niin he ainakin sairaalasta viimeksi lähtiessäni uhkailivat. Saa kuitenkin nähdä miten käy, pystyykö kehoni pitämään tämän uuden rakkauspakkauksen sisällään, sairaudesta huolimatta. Palaillaan taas asiaan ja aurinkoista päivää, ainakin etelä-suomeen :)