Kaikesta pitää valehdella, mikään ei saa olla totta. Kuten oon jo varmaan aiemmin kertonut, niin kulissia ylläpitämällä tässä on hengitetty, kun kotona asuin.
Nyt tuntuu et se alkaa vaikuttaa nykyiseenkin elämään, vaikka oon kotoa muuttanut jo kauan aikaa sitten. Ei, en valehtele kenellekkään enkä kaunistele totuutta, vaan päsäytän sen suoraan päin naamaa, kun tarve vaatii. Ihminen, joka edelleen kuitenkin vaikuttaa elämässäni paljon, ehkä jopa turhankin paljon, alkaa viedä voimat.
Tämä pakottaa valehtelemaan edelleen, samoille ihmisille kuin aiemmin. No hups, meninpä taas näille ihmisille kertomaan vain suoran totuuden, kun ei etukäteen varoitettu valehtelemisesta. Voivoi.
Tähän asiaan pitää tulla järki, tai se lähtee kyllä ainakin mun päästä kohta kävelemään. Parisen vuotta sitten, kun tosiaan lähdin pois, päätin etten valehtele enää. Ja se on pitänyt. Tauko olis paikallaan. Mua ei voi mikään ärsyttää niin paljon, ettei ihmisille voida kertoa totuutta. Ärsyttäis itteänikin, jos en tietäis mitä ympärillä tapahtuu. Totuuden kertominen on helpompaa, eikä kuluta läheskään niin paljon kuin valhe. Sitten pitäisi keksiä toinen ja kolmas niitten perään, kun edelliset menee mönkään.
Olen jo 15- vuotta nähnyt, mitä valhe tekee ihmissuhteelle, ja kerran myöskin kokenut sen itse. Eiköhän se opittu jo kantapään kautta.
Toiminta suunnitelma on kuitenkin tämä. Mä jatkan edelleen tätä linjaa. En sorru valehtelemaan, jotta pelastaisin toisen nahkan vain, koska tämä on valehdellut. Se ei yksinkertaisesti edes kuulu mulle. Omapahan on ongelmansa. Mä en enää jaksa. Kulisseissa eläminen on liikaa. Etenkin, kun sitä on pitänyt tehdä jo 8-vuotiaasta saakka. Tälle tuli stoppi. Jos ihminen ei saa elämäänsä järjestykseen, ja elää muiden elämää, tehköön niin. Mun ei tarvii siihen soppaan enää lusikkaani upottaa.
Ahmin tän sun blogin läpi yhdessä illassa. Osa teksteistä tosin oli sen verran ahdistavia, että en ollut varma oliko hyvä idea jatkaa lukemista samantien. Tosin halusin myös päästä selville tämän päivän ajatuksista (luin siis vanhimmasta uusimpaan postaukseen).
VastaaPoistaTuli hiukan urkkiva olo, jännä kyllä. Tiedät mitä laatua omat kirjoitukseni ovat ja täällähän kuitenkin kerrot asioita täysin omasta tahdostasi. Se vaan, kun luulee muka tietävänsä ihmisestä jo jotain ja nyt huomaakin ettei taida oikeastaan tuntea vielä ollenkaan. Kenties kuitenkin opin vielä tuntemaan?
Meissä kaikissa on se pimeä puoli, mitä ei näytetä kovin helposti muille :)
PoistaTää blogi antaa mulle vapauden purkaa mun tuntoja tänne, ahdistamatta livenä ketään. Täähän on siis vapaasti luettava blogi, jonka lukemisen voi lopettaa milloin vain, sulkemalla netin :) Jos kertoisin tän kaiken yhen illan aikana, niin vois mennä ihmisillä pasmat sekaisin :)